Luku 4. Hämmennystä.

Uuuuuuuuus lukuuuuuuuuuuuuuuuuu!!!

**Kertojana Michelle**

Saavuttuani kotiin eräänä päivänä, huomasin yhden todella hämmentävän asian. John opetti Mikeä puhumaan.(Anteeks puhekupla)

En tiedä mistä siinä oikein suutuin.  - Mitä hittoa sä teet, melkein karjaisin. Molemmat säikähti ja minä riensin ottamaan Miken syliin. John nousi ylös lattialta. - No sori, yritin olla avuksi, tuo mutisi. - Älä ole, sähähdin. En luottanut muihin miehiin kunnolla. Ehkä se oli syy...

Kuulin kuinka John touhusi jotain keittiössä.

- Anteeksi, että äiti on tämmöinen hölmö. En osaa enään luottaa miehiin, Kuiskasin Mikelle. - Ättä, Mike sanoi yhtäkkiä. Katsoin poikaani hämmentyneenä ja iloisena. Mutta sitten Mike alkoikin haukottelemaan. Olisi pienen aika mennä nukkumaan.

- John, kiitos, mutisin hiljaa saavuttuani Johnin huoneeseen. - Ai mistä? Tuo kysyi närkästyneenä. - Mike sanoi äskön ekan sanansa, Joten kiitos siitä. Ja Anteeksi, olen pahoillani, mutisin hiljaa. - Istu, John sanoi nyökäten nojatuolia kohden.

Katsoin hämmentyneenä Johnia joka katsoi läppäriään. - Mikä sua oikein vaivasi? Tuo kysyi. - Hankala menneisyys miesten takia, vastasin. Tuo oli hetken hiljaa kunnes nousi ylös.

Minä nousin myös nojatuolilta. Tuo tuli lähelleni ja kaappasi minut halaukseen. - En tiedä mitä sulle on tapahtunu,  mutta mä oon sun tukena, Tuo kuiskasi korvaani.

I

Kun halaus loppui, niin kyyneleet tukkivat silmäni ja John katsoi minua myötätuntoisesti.

Johnin mennessä kauemmas otin häntä käsistä kiinni. - Oo siinä hetki, kuiskasin pienesti.

- Mä en oo menossa mihinkään, tuo kuiskasi ja painoi hellän suukon huulilleni. Minä hämmästyneenä suljin silmäni ja nautin hetkestä.

Kietouduimme entistä enemmän kiinni toisiimme ja suutelimme rajummin. Hänen huulensa olivat niin pehmeät ja makeat ja hän sai minun vatsassani perhoset lentämään.

Auringon laskiessa kukkuloiden taakse alkoi kaunis kuu loistamaan taivaalla.

.....


*Kertojana jatkuu Michelle*

Parin viikon kuluttua, heräsin aikaisin aamulla ja John vieressäni heräsi myös - Onko kaikki hyvin? Tuo kysyi. Olin juurin vastaamassa, kunnes tunsin oksennuksen kurkussani.

 Juostuani pois, meni John takaisin nukkumaan. Minä juoksin vessaan ja oksennus tuli sitten. Oloni oli iha hirveä ja oksensin paljon.

Halusin pestä tuon inhottavan oksennuksen maun suustani, katsoin itseäni samalla peilistä.

 - Huomenta kultaseni, arvaas mitä? Pääset olemaan hoitajan kanssa tänään, kerroin Mikelle joka ei selvästikkään innostunut ajatuksesta..

- Te ootte niin lutusii yhdessä, John naurahti takanani.

Käännyin katsomaan Johnia, joka virnuili takanani, ja lapsen elein näytin tuolle kieltä, joka sai naurut.

 - Sulla on kaunis kieli, Michelle, John sanoi ja virnuili. Minä naurahdin ja kiitin tuota.

Laskettuani rimpuilevan Miken, otin Johnia kädestä kiinni. - John , me ollaan kohta  tunnettu puol vuotta ja mä oon tosi rakastunut suhu. Haluisiks sä seurustella mun kaa? kysyin toivoen parasta.

 - Joo, tahdon, John sanoi ja suuteli minua kevyesti. Olin onnellinen. Mike ei voisi saada parempaa isää. - Ättä ja ittä, ei taa puttailla, Mike sanoi vaativasti ja sai meidän nauramaan.

Kuulimme auton tööttäävän. - Me myöhästytään, naurahdin Johnille ja juoksin hänen peräänsä. - Odota, nauroin juostessani.

 Kaunis päivä oli taas tuloillaan Appaloosa Plansissa, kun ihmiset kiiruhtivat töihin ja kouluihin.

 Hiljaisesta ja rauhallisesta kaupugista ei puuttunut mitään.

Juuri täydellinen kaupunki Michellelle, Johnille ja Mikelle. Heidän pienelle perheelleen.