It's my life... En jaksa.. Mun simssi on paska.. Ladatut on paskat.. kaikki.... Tarina tyssäs... Sori.. Mä en vaan jaksa...

Sori sori sori sori sori sori!!!! Mun sims peli On nyt silleen, että se oli pakko poistaa ja ladata uudestaan... Se lagas hirveesti ja siitä pelaamisesta ei tullu mitään... Joten noi kivat ladatut asut ja hiukset poistu... Sori...

Anteeksi edellisstä osasta! Se mun sims peli bugittaa ja en pysty pelaamaa sitä. Koitan saada sen korjattua. Ja Michelle on sitten jo raskaana :DD Kellä muulla bugittaa peli? :DD

Luku 5. Yllättyksiä!!!

Päästessäni töistä, olin iloinen. Olin saanut kutsun pomon huoneeseen ja hän antoi minulle ylennyksen.

Auton kyydittäessä minua kotiin, kerroin päivästäni kuskille. - Ja mulla on ollu useana aamuna tosi huono olo, valitin kuskille, joka vilkuili minu oudosti.

- John, sanoin kun saavuin töistä ja John seisoi pihalla. - No mitä kulta? John kysyi ja hymyili minulle lempeästi. - Et ikinä arvaa mitä, mä sain ylennyksen, Sanoin innoissani.

- Hyvä kulta, John sanoi ja veti minut suudelmaan. Että minä sitten rakastin Johnia ja tämän suudelmia.

- Tuota Michelle, John sanoi ja polvistui eteeni. - Mitä sinä nyt? Kysyin ihan ihmeissäni.

 John veti jonkin  rasian taskustaan ja hymyili viekkaasti. - John?, kysyin aivan ihmeissäni.

John avasi rasian ja sieltä löytyi loistava ja kaunis sormus. Minä puolestani nostin käteni kasvoilleni ihmetyksestä.

En saanut hetkeen sanaa suustani, olin liian hämmästynyt tästä yllätyksestä.

Vastasin tottakai myöntävästi, ja John laittoi hymyillen sormuksen sormeeni.

- Oi John, mä rakastan sua niin paljon, Kuiskasin tuon korvaan. - Niin mäkin sua mun oma hupsu Michelle, John kuiskasi takaisin.

- Et ikinä arvaa mitä Mike, Isä kosi äitiä, Kuiskasin pojalleni.
Tuo hymyili minulle ja kikatti.

Sori, tää osa loppu tähän.. :D lyhyt osa, muttaku sims lagii ja en pysty pelaa.. Koitan saada ongelmia korjattuu...

Luku 4. Hämmennystä.

Uuuuuuuuus lukuuuuuuuuuuuuuuuuu!!!

**Kertojana Michelle**

Saavuttuani kotiin eräänä päivänä, huomasin yhden todella hämmentävän asian. John opetti Mikeä puhumaan.(Anteeks puhekupla)

En tiedä mistä siinä oikein suutuin.  - Mitä hittoa sä teet, melkein karjaisin. Molemmat säikähti ja minä riensin ottamaan Miken syliin. John nousi ylös lattialta. - No sori, yritin olla avuksi, tuo mutisi. - Älä ole, sähähdin. En luottanut muihin miehiin kunnolla. Ehkä se oli syy...

Kuulin kuinka John touhusi jotain keittiössä.

- Anteeksi, että äiti on tämmöinen hölmö. En osaa enään luottaa miehiin, Kuiskasin Mikelle. - Ättä, Mike sanoi yhtäkkiä. Katsoin poikaani hämmentyneenä ja iloisena. Mutta sitten Mike alkoikin haukottelemaan. Olisi pienen aika mennä nukkumaan.

- John, kiitos, mutisin hiljaa saavuttuani Johnin huoneeseen. - Ai mistä? Tuo kysyi närkästyneenä. - Mike sanoi äskön ekan sanansa, Joten kiitos siitä. Ja Anteeksi, olen pahoillani, mutisin hiljaa. - Istu, John sanoi nyökäten nojatuolia kohden.

Katsoin hämmentyneenä Johnia joka katsoi läppäriään. - Mikä sua oikein vaivasi? Tuo kysyi. - Hankala menneisyys miesten takia, vastasin. Tuo oli hetken hiljaa kunnes nousi ylös.

Minä nousin myös nojatuolilta. Tuo tuli lähelleni ja kaappasi minut halaukseen. - En tiedä mitä sulle on tapahtunu,  mutta mä oon sun tukena, Tuo kuiskasi korvaani.

I

Kun halaus loppui, niin kyyneleet tukkivat silmäni ja John katsoi minua myötätuntoisesti.

Johnin mennessä kauemmas otin häntä käsistä kiinni. - Oo siinä hetki, kuiskasin pienesti.

- Mä en oo menossa mihinkään, tuo kuiskasi ja painoi hellän suukon huulilleni. Minä hämmästyneenä suljin silmäni ja nautin hetkestä.

Kietouduimme entistä enemmän kiinni toisiimme ja suutelimme rajummin. Hänen huulensa olivat niin pehmeät ja makeat ja hän sai minun vatsassani perhoset lentämään.

Auringon laskiessa kukkuloiden taakse alkoi kaunis kuu loistamaan taivaalla.

.....


*Kertojana jatkuu Michelle*

Parin viikon kuluttua, heräsin aikaisin aamulla ja John vieressäni heräsi myös - Onko kaikki hyvin? Tuo kysyi. Olin juurin vastaamassa, kunnes tunsin oksennuksen kurkussani.

 Juostuani pois, meni John takaisin nukkumaan. Minä juoksin vessaan ja oksennus tuli sitten. Oloni oli iha hirveä ja oksensin paljon.

Halusin pestä tuon inhottavan oksennuksen maun suustani, katsoin itseäni samalla peilistä.

 - Huomenta kultaseni, arvaas mitä? Pääset olemaan hoitajan kanssa tänään, kerroin Mikelle joka ei selvästikkään innostunut ajatuksesta..

- Te ootte niin lutusii yhdessä, John naurahti takanani.

Käännyin katsomaan Johnia, joka virnuili takanani, ja lapsen elein näytin tuolle kieltä, joka sai naurut.

 - Sulla on kaunis kieli, Michelle, John sanoi ja virnuili. Minä naurahdin ja kiitin tuota.

Laskettuani rimpuilevan Miken, otin Johnia kädestä kiinni. - John , me ollaan kohta  tunnettu puol vuotta ja mä oon tosi rakastunut suhu. Haluisiks sä seurustella mun kaa? kysyin toivoen parasta.

 - Joo, tahdon, John sanoi ja suuteli minua kevyesti. Olin onnellinen. Mike ei voisi saada parempaa isää. - Ättä ja ittä, ei taa puttailla, Mike sanoi vaativasti ja sai meidän nauramaan.

Kuulimme auton tööttäävän. - Me myöhästytään, naurahdin Johnille ja juoksin hänen peräänsä. - Odota, nauroin juostessani.

 Kaunis päivä oli taas tuloillaan Appaloosa Plansissa, kun ihmiset kiiruhtivat töihin ja kouluihin.

 Hiljaisesta ja rauhallisesta kaupugista ei puuttunut mitään.

Juuri täydellinen kaupunki Michellelle, Johnille ja Mikelle. Heidän pienelle perheelleen.

Luku 3. Elämäääää!! 

Jatkoa sittenkin :)

Pari viikkoa ehti kulua samoissa merkeissä. Minä kävin töissä ja hoitaja hoiti Mikeä päivisin. Iltaisin, kun Mike oli leikkimässä, minä luin päivän tapahtumia lehdestä.

Mike joka oli nopeasti päässyt leikkimisen makuun, leikki nallellaan. Välillä tuo halaisi sitä, välillä puri sen korvia ja taas joskus hän löi pienillä kätösillään sitä.

Päätin soittaa Mikelle vahdin ja lähdin katsomaan yhtä elokuvaa, joka oli minusta kiinnostava.

Ja se reissu olikin kannattava. Elokuva oli hauska ja mielenkiintoinen. Ja tapasin jopa kiinnostavaa juttuseuraa.

Mies, jonka nimi oli jokin Kanoa, oli tullut ilman kenkiä, mutta hänen juttunsa olivat hauskoja.

Laittaessani Mikeä nukkumaan, juolahti mieleeni idea. Meidän rahamme olivat vähissä, ja talon uusin remontoiminenkin maksoi, jota olimme nyt tekemässä. Emmekä me olleet mitään rikkaita, olisi parasta hankkia kämppäkaveri.

Viimeisillä ja vähäisillä rahoillani Sain kutakuinkin pienen huoneen keittiön viereen. Toivottavasti joku suostuisi muuttamaan siihen.

Aamuyöstä ilmoitukseeni vastannut mies seisoi pihassani. Hän varmaan katsoi taloa.

Hermostuneena menin esittelemään itseni ja kerroin asunnosta enemmän. - Moi, tota mä oon Michelle Ampleton ja asun tässä kaksin poikani Miken kanssa. Haluisiks sä nähä sun huonees?
Mies vain nyökkäsi ja johdatin hänet sinne.

- Tää olis ny tämmöne koppero. Tossa on sulla pöytä ja oma vaate lipasto. Enenpään mulla ei ollu varaa. Tietty sä saat ostaa tänne ite mitä haluut, ja mä en häiritte sua.

- Tota, mikä sun nimi on? Kysyin tuolta. - John Mäkiaho, mies vastasi lyhyesti. - Selvä, haluisiks sä, ett mä esittelen lopunki talon? Mies näytti miettivän hetken kunnes vastasi: - Ei kiitti nyt, mä taidan suoraan painua pehkuihin. Huomenna on työpäivä.

- Okei, no öitä. Jos kaipaat jotain, ni oon mun omassa huoneessa, Sanoin samalla kun hipsin huoneesta pois.

Kun John, oli mennyt nukkumaan, päätin minäkin mennä.

Huomenna töihin, mutta eipä tarvitsisi kauan kärsiä liikaa nälkää..

*******

Aamun alkaessa sarastaa Appaloosa Plansissa, olivat asukkat vielä nukkumassa. Jotkut aikaiset vanhat ihmiset jaksoivat mennä keittämään kahvia tai liikuntahullut lenkille.

Herätessäni laitoin ruoka-aineet pöydälle Johnia varten ja lähdin töihin.

*Kertojana: John*

Michellen lähdettyä töihin, huomasin keittiössä ruoka-aineita, joista aloin kokkailemaan. Tuntui jotenkin oudolta asua tälläisessä pienessä kopperossa, mutta en voinut muutakaan.

Meinasin melkein tukehtua, maistettuani vohveleitani, Ulkonäkö voi todellakin pettää..

Kuultuani itkua makuuhuoneesta, menin sinne ja löysin pienen pojan, Miken, sieltä. Nostin hänet syliini ja säikähdin ensin kun tuo alkoi rimpuilemaan ja itkemään. Lopulta tajusin tuolla olevan nälkä.

Päästyäni olohuoneeseen, aloin miettimään. Mihin hittoon olin itseni ajanut, Kaunis nuori nainen ja hänen pieni poikansa... Mitähän tästäkin tulee..

Kolmaskolmaskolmas!!!  Tuli nyt tommonen radikaali muutos tonne noin :DD Toivottavasti pidätte :) Laittakaapas kommenttia alas :)