Luku 1. Uusi alku.

Nyt se ALKAAAAAA!!! :DD Jännittääkö? :)

Mua jännittää :D




:))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))

Olin laittamassa poikaani nukkumaan. Olimme molemmat väsyneitä raskaan muuttopäivän jälkeen. Äitikään ei ollut asiasta innoissaan, eikä myöskään ollut Jim. Emme olleet puheneet sen päivän jälkeen ollenkaan.

 Mike katsoi minua silmät melkein kiinni. Hän oli niin pieni vielä, hänen synttärinsäkkin olivat olleet eilen hän oli täyttänyt juuri yhden vuoden. - Nuku nyt kultaseni, kuiskasin pojalleni.

Pussasin poikaani hänen otsalleen ja toivotin hyvät yöt. Mike vain tuhisi jotain, koska hän ei osannut vielä kunnolla puhua.

Olin nousemassa ylöspäin, kunnes Mike otti kädestäni kiinni.  - Kulta, koita nyt nukkua. Äiti vahtii sun unia, Sanoin lopen väsyneenä.

Väsyneenä peruutin Miken luota pois. Katsoin poikaani, joka oli vihdoin nukahtanut. Olin helpottunut, sillä nyt pääsisin itsekkin nukkumaan.

Yöpöydän lampun valossa vaihdoin yövaatteeni ja istuin petini reunalle.

Laitoin peittoa päälleni, sillä asunnossa oli kovin kylmä. Lämmitys reistaili ja minulla ei ollut edes työpaikkaa vielä. Olin miettinyt omaa alaani jo pitkään, mutta mitään ei kunnollista ei ollut tullut mieleeni.

Halusin kovasti työn ja halusin elättää poikani hyvin. Seuraavana päivänä etsisin työn. Tyytyväisenä päätökseeni nukahdin.

Heräsin kesken yötä järjettömään nälkään. Huokasin raskaasti, koska olisin mieluusti nukkunut pidempäänkin.

Venyttelin käsiäni hartaasti ja tunsin kylmyyden kulkevan lävitseni. ''Minun on pakko palkata lapsenvahti, jos aijon saada työtä'' Ajattelin kun nousin ja lähdin keittiöön.

Katsoin jääkaapin sisältöä ja tulin siihen päätökseen, että vohvelit olisivat paras vaihtoehto.

Olin menossa kokkaamaan ja kävellessä huomasin seinät keittiössä. Oi että inhosin tuota väriä. En valitettavasti voinut laittaa uusia tapetteja, koska minulla ei ollut varaa siihen.

Aineksia lisäillessäni, alkoi päässäni soimaan yksi tuttu kappale. Hyräilin sitä hiljaa, jotta Mike ei heräisi. Poika tarvitskin unensa, kun pieni oli vielä.

Sekoittaessani tunsin taas kylmän väreet viileästä lattiasta. Voikun täällä ei olisi niin kylmä. Appaloosa plansissa ei periaatteessa ollut talvea tai lunta, mutta kylmä oli aina öisin ja päivisin kuuma.

Uunin ollessa tarpeeksi lämmin, lähdin viemään vohveleita uunia kohti.

Minun olisi tehnyt mieli syödä heti, mutta kylmyys voitti minut. Edes tohvelini eivät auttaneet.

Nopein askelin kipitin makuuhuoneeseen.

Tietysti, vanha vaatekaappini oli niin jumissa, ettei sitä meinannut saada aukikaan.

Ja olisihan se pitänyt arvata, että kumoon siinä meni. Se sattui hieman ja toivoin, että Mike ei heräisin siihen.

Vaatteet vaihdettua ja kun olin sitonut hiukseni kiinni, päätin lähteä viimein syömään nälkääni.

Katselin tyytyväisenä kokkaukseni tulosta ja toivoin sen maistuvan yhtä hyvältä, kuin se näytti.

Hiljalleen maistelin vohveleita ja ne maistuivat tosi hyviltä. Silloin sain älynväläyksen.

Innokkaana aloin katsomaan ulos ikkunasta. Odotin päivän lehteä.

Vihdoin postipoika saapui ja toi lehden pihalleni.

Innoissani kävin nappaamassa lehden pihasta postipojan juostessa seuraavan osoitteen luokse.

Innoissani luin lehden työpaikka ilmoitukset. Ja löysin sen. Soitin numeroon ja sain paikan Appaloosa Plansin sairaalasta. Olin aina pienenäkin halunnut olla Lääkäri ja minulla oli kokemuksiakin siitä.

Kuultuani itkua makuuhuoneesta, menin sinne ja huomasin Miken yrittävän syödä sormiaan tuttinsa läpi. Voi tuota hassua.

Kun Mike huomasin minut, hän nousi pystyyn nojaten kaiteeseen.  - No huomenta kultaseni, nukuitko hyvin? Kysyin Mikeltä, tietäen, että poika ei osannut vielä puhua.

Lähdin kuljettamaan poikaani keittiötä kohti ja Mike tarrasi minusta kiinni ja kuulin hänen pienen söpön hengityksensä.

Laskiessani Mikeä maahan, hän yritti äännähtää. - Mitä Mike? Haluatko sanoa jotain? Yritin kysyä, mutta poika ei enään äännellyt.

Pulloa antaessani yritin saada pojan ääntelemään uudestaan, mutta Mike halusi vaan pullon.

Mike joi mieluusti maitoa pullosta, ja hänellä se vasta kova nälkä olikin. Katselin Mikeä ja olin onnellinen, että tuo pallero oli minun. Vaikka Jim yrittikin välillä ottaa yhteyttä, niin lupasin itselleni, että en anna hänen tulla minun elämääni enään ikinä.

Pojan  syötyä nappasin Miken syliini. Halasin poikaani hellästi ja kuiskin tuon korvaan: - Äiti pitää sinusta huolen ja me pärjätään kaksistaan ihan hyvin. Pian kun äidin työtkin alkaisi. Mike halasi minua pienillä käsillään takaisin ja tunsin itseni todella onnelliseksi, vaikka meillä olikin kylmä ja huono asunto. Me tulisimme varmasti pärjäämään.

Siinä eka osa :DD Tuli vähä lyhyt.. :DD Hheheh... Mutta toivottavasti pidätte :) Kommentoikaa :)